Lattioiden valu

Raksaprojektissa oli muutaman viikon tauko, kun perheen toinen projekti, eli poikavauva, syntyi elokuun viimeinen päivä. Projektit siis kinostaa.

Olin suunnitellut ottaa ammattilaisen tasoittamaan ja liippaamaan lattian, mutta aikataulut eivät oikein osuneet yhteen, joten päätettiin isän kanssa tehdä tuokin homma ihan itse. Eihän se nyt voi mitään rakettitiedettä olla 😀 Betonin tilasin pumppuautolla samasta paikasta kuin sokkelibetonitkin. Edellisestä valusta oppineena tilasin tavaraa reilummin, joten valmistelin terassitolppien pohjavalun ja sokkelin ulkopuolelle tehtävän kalliopainanteen täyttövalun mahdollisen ylijäämätavaran hyödyntämiseksi.

Geberitin kourumallisen lattiakaivon korkoa ei pysty säätämään enää valun jälkeen, joten tuon korkeutta mittasin ja säädin useampaan kertaan. Normaaleissa pyöreissä kaivoissahan täytyy varmistaa vain, että kaivot ovat valussa riittävän syvällä. Nostaa niitä voi jälkikäteen korokerenkaalla, toki kerrallahan nekin kannattaa yrittää paikalleen laittaa.

Pumppuauton mitoitus projektiin oli vähintäänkin riittävä, mutta parempi tässäkin liikaa kuin liian vähän. Itse lattioiden täyttö onnistui varsin kivuttomasti ja kahteen mieheen  tasoituskin saatiin tehtyä kohtuudella. Syyskuun lämmin päivä hieman kuivatti tuvan lattiaa liikaa, ja pinnan liippaus jäi vähän vajavaiseksi, mutta kait sekin rantasaunan lattiaksi välttää.

Kosteiden tilojen puolella kolme lattiakaivoa alle 10 neliön tilassa aihetti monenlaista kaatoa, ja niiden hahmottaminen seinään tehdyin merkinnöin oli erittäin haastavaa. Näyttäisi kuitenkin, ettei sielläkään paljoa tasoitetta ennen vesieristettä tarvita. Tällä kertaa betonia oli juuri sopivasti. Bonusvalut saatiin tehtyä suunnitelmien mukaan, mutta ylimääräistä kuraa ei jäänyt.

Lessons learnd: Seuraavassa rakennuksessa jätän lattian tasoituksen ammattilaiselle. Kiire olisi tullut, jos olisi enemmän ollut neliöitä tehtävänä.

Saunan pohjan valu

Sokkelin valua varten saunalle johtavalle tielle tuotiin pari kuormaa karkeaa sepeliä, jotta betoniauto pääsisi pohjan viereen. Normaali, rännillä purettava betonitoimitus on jonkun satasen halvempi kuin pumppuautotoimitus. Lisäksi useisiin pumppuautoihin mahtuu vain 4 tai 5 kuutiota betonia, ja meillä tarve oli kuudelle kuutiolle, joten säästö on selkeästi suurempi. Tie kun oli tarkoitus rakentaa jokatapauksessa. Tiepengerryksen rakennuksen aikana satoi varsin voimakkaasti vettä, joten tien kantavuus sepelin kanssakin oli hieman arvoitus, mutta ei sen kanssa lopulta ollut mitään ongelmaa.

Betonin toimitti MBR Naantalin betoniasemalta. Erikoista sinällään, että 70 kilometrin päästä ajettu tavara on varsin paljon halvempaa kuin paikallisen yrittäjän 20 kilometrin päästä toimitettu.

Valutalkoita hoidettiin neljän miehen voimin. Autokuski käytti ränniä, yksi talkoomies ohjasi kuran 15 cm leveään muottiin, yksi käytti vibraa ja yksi tasoitti pinnan. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes betoni loppui ja viimeinen nurkka oli vielä valamatta. Olin mitannut ja laskenut muotin koon useampaan kertaan ja tilasin vielä 0,5 kuutiota ylimääräistä, mutta silti kura loppui. Aavistuksen jurppi…

No eihän siinä auttanut muu, kuin käydä hitonmoisella hässäkällä hakemassa konevuokraamosta betonimylly ja Rautiasta tukkupakkaus Vetonit S100:aa ja tehdä viimeinen 300 litraa kuraa käsin. Samalla rahalla olisi tuonut 2 kuutiota ylimääräistä kuraa betoniautolla pihaan. Jälleen puski Jormaa otsalohkoon…

Sokkeli saatiin kuin saatiinkin valettua ja betonin loppumisen syykin selvisi, kun lopputulosta päivän päätteeksi ihasteltiin. Parista kohdasta korkea muotti oli hieman levinnyt. Ei montaa senttiä, mutta liikaa puolen kuution tilaustoleranssille. (insinöörihän ei mittaa tai laske koskaan väärin 🙂 )

Lessons learned: parempi liikaa kuin liian vähän – betonissakin.