villavohlu

Aikanaan lattiavalun yhteydessä saunan päädyssä, sokkelin ulkopuolella, olevat kallionkolot valettiin täyteen rakennekuvien mukaisesti. Valumavesiä varten betonivaluun muotoiltiin ”oja”, joka ohjaa kalliolta tulevan veden saunan sokkelin ohi.

Valun maisemoinniksi on mietitty monenlaista vaihtoehtoa, josta toteuttamiskelpoisimmaksi osoittautui pihakonsultin ehdottama puinen ritilä, jonka alta valumavesi saa kulkea. Ritilän tulee olla nostettavissa pois paikaltaan, jotta kerran vuodessa puunlehdet yms. roskat voidaan puhdistaa vesien tieltä.

Toukokuun helteet vihdoin aktivoivat saunan pihatyöt liikkeelle ja päädyn kallio puhdistettiin jäkälästä ja sammaleesta reilun parin metrin matkalta. Näin puuritilälle ei pitäisi kertyä vesien mukana roskaa. Lisäksi ipanat saivat haluamansa leikkikallion.

Kaksiosaisen rungon ritilälle tein painekyllästetystä 2×4″ lankusta rosteriruuvein. Kalliota piti hieman leikellä isolla timanttilaikalla oikean korkeusaseman saavuttamiseksi.

Pintamateriaaliksi hain Ugin K-Raudan valikoimiin tänä keväänä tullutta 28 x 145 lehtikuusilautaa. Vastaavaa tavaraa on myös meren puoleisella terassilla.

Kaksiosaisen terassin saa helposti kahdestaan nostettua pois paikaltaan puhdistusta varten, mutta osat ovat riittävän painavia pysyäkseen paikallaan.

Saunatuvan päätyyn paistaa aurinko lähes koko päivän, joten auringonpalvojille muodostui uusi suosikkispotti tontilta. Auringossa lehtikuusikin harmaantuu nopeammin…toivottavasti.

Tonttimme edustalla oleva ranta on osoittautunut varsin matalaksi. Tontin ostovaiheessa meillä ei ollut mahdollisuutta käydä veneilemässä edustalla toteamassa veden syvyyttä. Toisaalta tuskin tieto olisi meidän ostopäätökseen kuitenkaan vaikuttanut, eikä todellisuus oleellisesti poikennut kiinteistövälittäjän käsityksestä.

Pienessä lahden pohjukassa ei ennen meitä ole ollut minkäänlaista liikennöintiä, joten merikasvillisuus on saanut maatua pohjaan kaikessa rauhassa. Meriveden pinnan ollessa normaalikorkeudessa, laiturin ympärillä on ollut kohtuullinen uimasyvyys, mutta kesällä meriveden korkeus on melko usein miinuksella ja tuolloin uintireissuista on tullut mutakylpyjä.

Jo ensimmäisenä kesänä päätimme, että laiturin lähialue täytyy ruopata. Kovin paljoa rantaa ei kannata syventää, jottei pohjaan synny syvää monttua, mutta puolen metrin syvennys parantaa uimakelposuutta huomattavasti. Työ piti tehdä alunperin vuosi sitten, mutta epäselvyys pohjassa kulkevien vesi- ja viemäriputkien tarkasta paikasta johti siihen, että ruoppaus siirrettiin tehtäväksi tänä keväänä.

Työn valmisteluissa kesällä kävin merkkaamassa vesiputkien paikan ankkuroidulla muovikanisterilla ja syksyllä nostin laiturin kuivalle maalle. Ely keskukselle ruoppausilmoitus oli tehty jo vuosi sitten, ja vesiosuuskunnalle asiasta ilmoitin talvella. Laiturin ankkuripainojen ketjut kaivelin jäälle ruoppausta edeltävänä päivänä, jotta kaivuri sai nostettua painot ensimmäisenä ylös.

Itse työn suoritti http://www.hannukiviniemi.fi pitkäpuomisella kaivurilla rantakaislikosta, osittain jään päältä kaivaen. Jään kantokykyä urakoitsija varmisteli parilla puun rungolla, joita rannasta kaadettiin pois koneen tieltä.

Kaivuutyö sujui ongelmitta, vaikka jäätä tuolloin oli vielä lähes 40 cm. Ruoppausmassa oli todella löysää mutaa, joka läjitettiin alavalle maalle rannan läheisyyteen. Jäät kasattiin rantaan, josta ne ovat nyt sulaneet.

Eihän tuo mutalikko tällä hetkellä varsinainen kaunistus ole, mutta läjitys istuu mielestäni hyvin maaston muotoihin. Eilen levitin alueelle ruoppaajan suosituksesta kalkkia, jotta alue heinittyisi nopeammin. Saas nähdä, joko tulevana kesänä alueelle jotain vihreää ilmestyy.

Laiturin asennuksen jälkeen selviää työn lopputulos, mutta hyvältä vaikuttaa. Vesi rannassa on jo nyt kirkasta ja ruoppausmassa on kuivanut ja kovettunut huomattavan paljon muutamassa viikossa.

Hyvä oli myös ruoppaustyön hinta. Alle 1000 eur + alv. En taida vieläkään omaa kaivinkonetta ostaa 😉

Yli 2 vuotta kestänyt vanhan omakotitalomme myyntityö saatiin vihdoin päätökseensä joulukuussa, ja ajaton 20 – vuotias koti sai uudet asukkinsa helmikuun viimeisellä viikolla. Ristiriitaisin mielin suljimme vanhan kotimme oven hiihtolomalla viimeistä kertaa. Oven taakse jäi paljon hienoja muistoja 9 vuoden ajalta, toisaalta samalla otimme merkittävän askeleen kohti uutta unelmaa.

Väliaikaisasunnoksi hankimme Uudestakaupungista edullisen, 70 – luvulla rakennetun kerrostalokolmion. Vuokramarkkinat Ugissa ovat käyneet Valmet Automotiven suurten rekrytointien johdosta sen verran kuumana viimeisen vuoden ajan, että omistusasunto oli ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa. Omistusasumisella poistuu myös suurin aikataulupaine, kun ei koko ajan mene ”rahaa hukkaan” vuokranmaksun muodossa.

Ensi viikolle on sovittu Plusarkkitehtien ja sisustussuunnittelusta vastaavan Pauliina Yleniuksen kanssa projektin kakkosvaiheen aloituspalaveri. Vaikka päärakennuksenkin ideointia on enemmän tai vähemmän tehty rouvan kanssa jo yli kaksi vuotta, niin silti ajatukset vaihtuu tiuhaan, joten pientä asiantuntija-ohjausta jälleen kaivataan.

Siitä se taas lähtee 😀