Terassin katon alaslasku

Valaistussuunnitelmaan kuului epäsuora valaistus lasitetun terassin kattoon. Tällä matalahkoon tilaan pyritään saamaan hieman lisää tilantuntua. Syksyllä katon laudoitusta tehdessä sain idean piilottaa ullakkoluukun alaslaskun taakse, joten taas kerran rakenteesta tuli aavistuksen kinkkinen.

Saranoin alaslaskun rungon toisen pään katon kiinnitystappeihin. Toinen pää kiinnittyy koukkuihin, jolloin alaslaskun voi laskea ketjujen varaan ullakolla vierailun ajaksi. Valovuodon estämiseksi päällystin rungon saunasta ylimääräiseksi jääneellä paperilla. Alumiinipuoli luonnollisesti ylöspäin käännettynä. Lopuksi verhoilin alaslaskun samalla rakolaudoituksella kuin muunkin katon. Näin matalassa tilassa alaslasku ei erotu liikaa.

Tuiki valaisimen virtalähde saatiin piilotettua alaslaskun taakse yhdessä epäsuoran valon virtalähteen kanssa. Molempien ledien sävy on 3000 K. Ennen epäsuoran valon lopullista asennusta täytyy vielä vähän tehdä maalaushommia, mutta alustavien testien perusteella lopputulos vaikuttaa varsin asialliselle.

Ulkovuorilautoja paikoilleen ja pintahuopa katolle

Ulkovuoraukseen halusin ehdottomasti Siparilan UTW paneelilla toteutetun vaakalaudoituksen. Paneelin tippanokka kaventaa lautojen välisen raon ja tuo kliinin sekä modernin ilmeen. Kyselin paneeleista muutaman tarjouksen ja tilasin nuo reilu kuukausi sitten Ugin Rautiasta. Valmiiksi pohjamaalattu versio oli lähes saman hintaista kuin puuvalmis, joten tilasin maalatun asiaa sen ihmeemmin miettimättä. Arkkitehtihän oli speksannut pintakäsittelyksi Valtin ja Piki sävyn. Kun paneeli tuli, niin keksin, ettei pohjamaalattua enää voi käsitellä Valtilla. Iso virhe.

Tilattua 23 x 145 paneelia ei voinut enää palauttaa, koska se ei kuulunut Rautian normaalivalimoimaan, joten vaihtoehdoiksi jäi joko myydä laudat pois ja tilata puuvalmiit paneelit, tai muuttaa suunniteltua pintakäsittelyä. Tarkoituksena oli kuitenkin aikaansaada pinta, joka näyttäisi mahdollisimman luonnolliselle puulle eikä muovilankulle. Siparilan pohjamaalin kanssa ainoa sopiva vaihtoehto on vesiohenteinen Tikkurilan Vinha, joka valmistajan mukaan tekee hengittävän, peittävän ja puolihimmeän pinnan. Tein testimaalauksia muutamalla eri sävyllä ja lopulta päädyin mustaan puutalosarjan 564X sävyyn. Toisen maalauskerran jälkeen pinta on hieman muovimaisempi ja kiiltävämpi, mutta ei paha. Onhan Vinhassa se hyvä puoli, ettei uusintakäsittelyä tarvita niin usein kuin Valttikäsittelyssä.

Olen käynyt töiden jälkeen maalamassa lautoja aina muutaman kymmenen paneelia kerrallaan, ja tänään testailtiin ensimmäisiä seinään. Omaan silmään ainakin näyttää varsin asialliselle. Jossain vaiheessa suunnittelin nurkkien tekemistä jiiriliitoksella ilman listoja, mutta syöksytorvien alla ja terassin aukoissa olevat lyhyet seinän pätkät tekevät ulkovuoriin todella monta ulkonurkkaa, joten hylkäsin jiiriajatuksen. Täytyy keksiä joku kapea nurkkalista ulkonurkkiin. Ikkunoiden ja ovien ympärykset toteutetaan smyykilaudalla. Paneelijako aiheutti pientä pohdintaa, sillä koristeseinien kohdalla täytyisi saada jako täsmäämään räystäältä alas saakka yhtenäisenä seinänä. Paneelit naulattiin paikalleen T-mallisilla 64mm pitkillä ulkovuorinauloilla.

Syyskuinen lauantai-iltapäivä oli niin lämmin, että laitettiin isän kanssa pintahuovatkin katolle. Kestääpähän paremmin talven tuulet ja tuiskut. Asennus meni täysin samalla tavalla kuin alushuovankin. Räystäille naulattiin pellit alushuovan ja pintahuovan väliin. Samalla katolle asennettiin huippuimuri ja 2 kappaletta kattotuulettimia. Kaminan piipun asennus jää ensi kevääseen. Lopulta harjalle ja aumakaton taitteisiin liimattiin vielä 40 cm liimakaista peittämään pintahuovan saumat.

 

 

 

Runkorakenne valmis ja asuntomessujen anti

Viikonloppu huilattiin kilpa-autoilun ja asuntomessujen parissa. Maanantai-aamuna sain liimapalkit ja kattoprojekti voi jatkua. Välikattovasat kiinnitettin rakennekuvien mukaisesti pilarikengällä liimapuuhun, ja kattovasaa nostettiin lisäpalikalla (kuva alla). Tyynessä kesäpäivässä raikuikin varsin komeasti ankkurinaulaimen palokärkimäinen paukutus.

Iltapäivällä päästiinkin jo iskemään huopakaton aluslaudoitusta paikalleen. Kaikkiaan kattoon menee noin kilometrin verran raakaponttia. Näin kuivalla ja lämpimällä kelillä täytyy varoa lyömästä ponttia liian tiukkaan, jottei kosteus ja sen mukanaan tuoma laudan turpoaminen nosta kattoa myöhemmin pystyyn. Loivan katon tekeminen on mukavaa. Katolla on helppo liikkua, ja työkalut pysyy (jopa jiirisirkkeli) kivasti katolla. Aumakaton jiirit tehtiin sähköisellä moottorisahalla, ei tarvinnut hienostella.

Asuntomessuilla käytiin messujen viimeisenä päivänä. Ehkä messuväelläkin oli jo hieman turnausväsymystä, joten anti jäi jollain tavalla hieman laimeaksi. Ekovillan leikkausvinkki oli ehkä yksi ajankohtaisimmista (saha tilattu). Lähinnä keskitymme yksityiskohtien toteutukseen ja sauna/pesuhuoneratkaisuihin. Yllättävän paljon oli esillä myös keskeneräisyyksiä ja huonoa viimeistelyä, sekä harmittavan paljon uudet talot kuluvat messuvieraiden laahustaessa pitkin aluetta.

Drop allas ja Tulikiven kiukaat täältäkin jäivät kummittelemaan Turun keväisten rakennusmessujen tapaan…

 

 

 

 

Saunan katon rakenteet (ja vähän jupinaa rakennuslupajärjestelmästä)

Rakennesuunnittelijan mukaan näin pieneen aumakattoiseen rakennukseen ei kannattanut tilata tehdastekoisia kattotuoleja, koska päätyjen kannatukset olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä paikan päällä. Näin ollen katon rakentaminen aloitettiin kiinnittämällä seinien päälle 48 x 196 mm (kyllä kahdeksan tuumaiset lankut!) välikattovasat. Vasojen päälle tehtiin 48 x 98 mm lankusta harjaa kannatteleva ristikkorakenne. Varsinaiset kattovasat ovat viisituumaista T24 luokiteltua kuusta (48 x 123 mm). Terassin ylitysten kohdalle tulee liimapalkit, joita ei vielä saatu liimapuutehtaalta. Ne on onneksi luvattu huomiseksi.

Kattorakenteessa on satoja palkkikenkiä ja kulmarautoja. Jokainen piti ohjeen mukaan naulata täyteen ankkurinauloin. Rakennekuvat nähtyään päätimpuri (siis isäni) oli käynyt ostamassa BEX BS1 ankkurinaulaimen. Laite ei ole kaikkein halvin naulapyssy, mutta äkkiä arvioituna se säästi työaikaa projektissa ainakin yhden kokonaisen työpäivän, jollei enemmänkin. Suosittelen lämpimästi – käsin ankkurinaulojen hakkaaminen on perin inhottavaa hommaa.

Kuten luonnoskuvista muistamme, räystäisiin tulee varsin massiiviset kotelot, joten seinien kohdalta kattovasoja nostettiin noin 300 mm ylöspäin erillisen rakenteen avulla. Näin katon kaltevuudeksi muodostuu noin 8 astetta. Rouvan isä lupasi käydä piirtämässä katolle nuolet, jotta vesi tietää, mihin suuntaan kuuluu harjalta lähteä.

Koko kattorakenne vaikuttaa todella vahvasti ylimitoitetulta. Lumikuormaakaan Länsirannikolla ei juurikaan ole.  Yritinkin aiheesta hieman neuvotella rakennesuunnittelijan kanssa, mutta tuloksetta. Teki mieli kaivella vanhat lujuusopin oppikirjat esiin, ja laskea mitä varmuuskerrointa rakenteessa on käytetty, mutta ei onneksi ollut aikaa.

Tässä konkretisoituukin suomalainen voimassaoleva rakennuslupajärjestelmä. Virkamiehet siirtävät vastuun ja vaativat asiantuntijoiden tekemiä suunnitelmia sekä ammattilaisten työmaavalvontaa. Suunnittelijat sitten mitoittavat rakenteet vähintäänkin varman päälle ja valvojat vastaavat, että kaikki tehdään suunnitelmien ja materiaalivalmistajien ”pomminvarmojen” ohjeiden mukaisesti. Rakentaja / rakennuttaja lopulta maksaa maksaa koko lystin ja on vastuussa kokonaisuudesta. Tähän kun vielä lisätään asuinrakennusten energiatehokkuus vaateet, niin soppa on valmis.