Rannan portaat ja kulkuväylä

Portaiden ja kulkuväylän runkopuut kiinnitin kallioon pilarikenkien avulla. Kengät liimasin samalla ankkurointimassalla kuin terassin kiinnikkeetkin. Sinkityn pilarikengän ja painekyllästetyn lankun väliin laitoin palan sokkelikaistaa korroosiota estämään. Runkopuuna käytin kakkosnelosta (48 x 98 mm) lankkua. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut käyttää viiden tai jopa kuuden tuuman runkopuuta, niin olisi säästynyt vähemmillä kalliokiinnityksillä. Nuo olivat perin työläitä saada oikeaan korkoonsa ja kiinnikkeistä kertyi varsin paljon hintaakin.

Portaiden mitoitusohjeita netistä löytyy paljonkin. Pari viikkoa kävelin töissä teräsmitta taskussa ja tutkin sekä testailin erilaisia portaita. Jalka huomaa jo sentin eron portaiden nousussa. Jos nousun ja etenemän suhde on väärä, on portaita outo kävellä. Kannattaa siis noudattaa ”standardeja”. Rantakallion muodon takia terassille laskeutuvien portaiden etenemän ja nousun suhde ei ole aivan optimi, mutta normien sisällä.

 

Eli 12 porrasta, 150 mm nousulla ja 3220 mm etenemällä. Portaisiin ostin 98 mm leveää terassilautaa ja asensin sen isolla raolla, jotteivät portaat olisi liukkaat. Mene ja tiedä onko tuolla sitten lopulta mitään merkitystä, mutta tällaiset niistä sitten tuli. Kaiteet tehdään joskus myöhemmin.

 

 

 

Rantaterassin kansi

Laiturin ja kulkusillan pintamateriaalia pohdittiin kauan. Siperian lehtikuusen luonnollinen harmaantuminen viehätti, ja se olisi soveltunut erinomaisesti kalliomaisemaan. Toisaalta kelluvan laiturin pintaan muutamat eri lähteet suosittelivat mieluummin painekyllästettyä puutavaraa kuin lehtikuusta. Kyselin pari tarjousta lehtikuusesta. 145mm leveän terassilaudan hinta pyöri 4 euron paikkeilla metriltä. Lopulta erinomainen Rautian tarjous 28 x 125 ruskeasta painekyllästetystä terassilaudasta (1,70 eur / m) helpotti päätöstä, joten laituri, rantaterassi ja kulkusilta päätettiin tehdä kyllästetystä puutavarasta.

Askartelin rantaterassin kantta pari iltaa. Terassilautaa kului vajaa 200 metriä. Rakotulkkina käytin 5 mm poranterää ja kiinnitysruuvit ovat ruostumatonta terästä. Kallioon rajoittuvat laudat katkaisin jiirisirkkelillä sopivaan kulmaan. Tässä hyvänä apuvälineenä toimi siirtokulma. Meren puolella jätin lautojen päät suosiolla muutaman sentin pitkäksi ja lopuksi tasasin reunat käsisirkkelillä ohjurilautaa vasten. Mun mielestä tuli aika hyvä.

DeWaltin akkukäyttöinen käsisirkkeli on kyllä kaiken kaikkiaan ihana laite. Akkua tuo vie varsin reippaasti, mutta erittäin näppärä vehje monessa hommassa.

20150531_174942

Avara luonto osiossa todettakoon, että joutsenta ei tuntunut sirkkelöinti paljon häiritsevän. Puolisukeltaja viihtyi rannan läheisyydessä koko illan metelöinnistä huolimatta.