Itsenäisyyspäivän vedenpaisumus

Avara luonto sarja jatkuu:

Keväällä kalliolaiturin korko mitoitettiin noin metrin keskivedenkorkeutta ylemmäs. Nyt mitoitus koeponnistettiin ensimmäistä kertaa. Syysmyrskyt nostivat merenpinnan noin metrin normaalia korkeammalle. Meidän tontillakin on nyt rantaviivaa monta kymmentä metriä normaalia enemmän. Hienosti laiturisetup vielä toimii. Ennätys Rauman mittauspisteessä on +130 cm, joten saattaa kalliolaituri joskus vielä sukeltaakin.

Lessons learned: Vene kannattaa kiinnittää puuhun aika kaukana kuivalla maallakin.

Rantaterassin kansi

Laiturin ja kulkusillan pintamateriaalia pohdittiin kauan. Siperian lehtikuusen luonnollinen harmaantuminen viehätti, ja se olisi soveltunut erinomaisesti kalliomaisemaan. Toisaalta kelluvan laiturin pintaan muutamat eri lähteet suosittelivat mieluummin painekyllästettyä puutavaraa kuin lehtikuusta. Kyselin pari tarjousta lehtikuusesta. 145mm leveän terassilaudan hinta pyöri 4 euron paikkeilla metriltä. Lopulta erinomainen Rautian tarjous 28 x 125 ruskeasta painekyllästetystä terassilaudasta (1,70 eur / m) helpotti päätöstä, joten laituri, rantaterassi ja kulkusilta päätettiin tehdä kyllästetystä puutavarasta.

Askartelin rantaterassin kantta pari iltaa. Terassilautaa kului vajaa 200 metriä. Rakotulkkina käytin 5 mm poranterää ja kiinnitysruuvit ovat ruostumatonta terästä. Kallioon rajoittuvat laudat katkaisin jiirisirkkelillä sopivaan kulmaan. Tässä hyvänä apuvälineenä toimi siirtokulma. Meren puolella jätin lautojen päät suosiolla muutaman sentin pitkäksi ja lopuksi tasasin reunat käsisirkkelillä ohjurilautaa vasten. Mun mielestä tuli aika hyvä.

DeWaltin akkukäyttöinen käsisirkkeli on kyllä kaiken kaikkiaan ihana laite. Akkua tuo vie varsin reippaasti, mutta erittäin näppärä vehje monessa hommassa.

20150531_174942

Avara luonto osiossa todettakoon, että joutsenta ei tuntunut sirkkelöinti paljon häiritsevän. Puolisukeltaja viihtyi rannan läheisyydessä koko illan metelöinnistä huolimatta.

Rantaterassin runko

Kalliolle sijoittuvan rantaterassin runkomateriaaliksi suunnittelin aluksi haponkestävää terästä. Meriveden korkeuden ollessa nollatasossa tai alempana, runko tulee pysymään  kuivana, mutta vedenpinnan ollessa korkeammalla, osa rungosta tulee olemaan vedessä. Haponkestävä teräs osoittautui kuitenkin sen verran arvokkaaksi, että oli tyydyttävä ruostumattomaan teräkseen. Kestää sekin aikansa. Päätöstä helpotti oleellisesti se, että löysin Tori.fi:stä käyttämätöntä 40x20x3 mm rosteriprofiilia erittäin edulliseen hintaan.

Ruostumattomasta teräsprofiilista tehtiin kannattimet varsinaiselle terassin rungolle. Paikalleen hitsatut profiilit kiinnitettiin 2-komponenttisella ankkurointimassalla kallioon ”liimatuilla” ruostumattomilla kierretangon pätkillä. Ankkurointimassa on pätevän oloista tavaraa. Testasin liimauksen pitävyyttä: 8 mm kierretanko menee poikki ennen kuin kiinnitys kalliosta pettää. Samalla massalla kiinnitin myös kuvissa näkyvät pilarikengät. Vesialue tontin edustalla on järvimäinen, joten laiturin kiinnityksen mitoituksessa ei tarvinnut ottaa huomioon mahdollista jään liikettä laiturin alla.

Poikittaisprofiileihin hitsattiin 80 mm:n pystykiinnikkeet, johon 48×96 mm painekyllästetyt terassin runkopuut kiinnitettiin rosteriruuvein. Rosterin ja painekyllästetyn puutavaran kanssa on tärkeää käyttää vain ruostumattomia ruuveja ja pultteja, jottei synny galvaanista korroosiota.

20150530_180604

Rantaterassin korko mitoitettiin noin metri keskivedenkorkeutta ylemmäksi. Vesi voi joskus nousta tuotakin korkeammalle, mutta ei likikään joka vuosi. Rungon asemoinnissa tasolaser oli todella näppärä apuväline.

Terassilla päätettiin lopulta peittää ruma rantakallion kolo kokonaan. Eli rungosta tuli jonkin verran suunniteltua suurempi, halpaa runkomateriaalia kun piti hamstrata hieman tarvetta enemmän…

 

Laiturin paikka auringossa

Joulukuussa, kun tonttia ostateltiin, oli synkkää ja pimeää. Rannan suunta, lähes suoraan pohjoiseen, ounasteli varjoisaa ja jopa pimeääkin saunan paikkaa, mutta luoteeseen avautuva rinne antoi toiveen, että ilta-auringosta päästäisiin nauttimaan keskikesällä.

Tänään töiden jälkeen toin kuorma-autolla kuorman kyllästettyä puutavaraa konttivarastoon sekä mittailin laiturin lopullista sijaintia rantaan. Kaunis, keväinen ilta-aurinko paistoi rantaan todella maukkaasti. Ehkei tämä niin pimeä paikka olekaan miltä talvella näytti. Merivesi muuten on tähän aikaan vuodesta todella kirkasta.

Rakennushomma aloitetaan luonnollisesti rannasta. Eli rakennuslupaa (hakemusta ei ole vielä jätetty) odotellessa on tarkoitus naputella rantaan laituri, sekä jonkinlainen puinen kulkuväylä rannasta saunalle. Kysyin tarjouksen valmiista 2 x 4 metrisestä muoviponttoonilaiturista, mutta nopean kalkulaation jälkeen totesin itse tekemällä pääseväni tuntipalkoille. Aivan vesirajaan tehdään kallion kiinnitetty ranta-terassi, johon kelluvan laiturin kulkusilta kiinnitetään. Alla pikainen skissi aiheesta. Tästä huomaa, ettei ole CAD kursseja turhaa käyty 😀laituri_paikka

Puita pinoon

Arkkitehti kävi tontilla ja oli rakennusten paikoista samoilla linjoilla kuin kaavainsinööri 80-luvulla. Päärakennus kallion päälle ja sauna rantaan, tontin koillisnurkkaan. Ensimmäisiä luonnosversioita saatiin viikkoa ennen pääsiäistä. Asemapiirrustus luonnoksissa on lähellä lopullista, joten voimme aloittaa tontin raivaustyöt. Pääsiäisviikolla allekirjoitin sähkö-, vesi- ja viemärisopparit. Viemäriurakoitsija on valmis aloittamaan hommat vaikka heti, joten pitkäperjantaina alkoi vihdoin tapahtua tontilla jotain konkreettista.

Rouvan isä on pitkän linjan harrastelijametsuri. Hän toimi pääurakoitsijana ja itse keskityin pääsääntöisesti puiden karsimiseen, ja välttelin itseni telomista moottorisahalla. Tavoitteena oli raivata väylä vesi- ja viemäriputkia varten sekä kaataa puut tiepohjalta. Tonttihan on hoitamatonta rantakalliolla kasvavaa peikkometsää, joten puut ovat sekalaista kitukasvuista käkkyrää, joista ei saa mitään polttopuita hyödyllisempää.

Kunnallistekniikan reitti tontille kulkee kahden naapuritontin kautta. Molemmat rajanaapurit suhtautuivat asiaan erittäin positiivisesti ja antoivat luvan raivata kaivurin mentävän reitin mailleen. Puiden kaato aloitettiin siis naapurin mailta, kuten suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu.

 

Haaveita toteuttamassa

Tämä projekti sai alkunsa jo kesällä 2012, kun aloimme rouvan kanssa puoliksi leikillämme kiertelemään läpi myynnissä olevia merenrantatontteja. Kaukaisena haaveena meillä oli vaihtaa nykyinen noin 20 vuotta vanha omakotitalo pienempään rivitalo – tai kerrostaloasuntoon, ja tehdä rantatontille talviasuttava kakkosasunto. Rouvalla opettajana on pitkät kesälomat, joten haussa oli tontti, josta mulla olisi kohtuullinen työmatka.

Pitkään näytti siltä, että tontit tai vanhat mökit hyvien liikenneyhteyksien varrella ovat meidän tavoittamattomissa, kunnes joulukuussa 2014 tuli myyntiin tontti Uudenkaupungin Lepäisillä. Tämä tontti oli ollut hetken myynnissä jo kesällä 2013, ja tuolloin kävin pari kertaa paikkaa katsomassakin, mutta tuolloin hintapyynti oli meille liian korkea. Nyt pyyntihintakin oli pudonnut mahdollisuuksien rajalle ja soitto kiinteistövälittäjälle paljasti, että myyjällä oli hieman kiire päästä eroon paikasta. Tarjouksemme hyväksyttiin viikko ennen joulua ja kaupat tehtiin vuoden vaihteessa.

Vajaan 7000 neliön tontilla on 80 – luvun lopulla hyväksytty rantakaava, joka mahdollistaa vapaa-ajan asunnon, saunan ja varaston rakentamisen. Kokonaiskerrosala 100 m2. Sähkö, yksityisen vesiosuuskunnan vesijohto ja paineviemäri kulkee tontin rajalla. Tontti rajoittuu asfaltoituun tiehen ja matkaa Uudenkaupungin keskustaan on noin 15 km.

Luoteeseen avautuvalla kalliotontilla on rantaviivaa noin 40 metriä. Hoitamatonta puustoa on reilusti. Pääsääntöisesti rannassa on kitukasvuisia mäntyjä ja ylempänä vanhoja suuria kuusia. Tontille on naapurin kanssa yhteinen tie, joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa.

Olen koko vuoden ajan suunnitellut perustavani raksablogin hieman erilaisella näkökulmalla. Nettihän on täynnä hienoja rakennusprojektikertomuksia, joissa pääsääntöisesti keskitytään skandinaavisen tyylikkääseen sisustukseen, kaakeleiden valintaan ja Kukkapuron Karusellituolista haaveiluun. Näitä asioita satavarmasti käsitellään myös villavohlu – blogissa, mutta hartiapankkirakentaja – insinöörin näkökulmasta. Kiinnosti se sitten jotakuta tai ei 😀

Blogia aloitettaessa (6.2.2016) projekti on siis edennyt jo reilun vuoden päivät. Varsin hyvin olemme edenneet, mutta ajatuksena on kertoa menneen vuoden tapahtumista tasaiseen tahtiin tässä blogissa ja päästä jossain vaiheessa ”live – tilanteeseen”.