Saunan pohjan kaivuutyöt

Kaivuri saatiin tontille heti kaupungin mittausteknikon perään ja hommat nytkähti vauhdilla käyntiin. Saunan pohjan kaivuutyöt aloitettiin tontin suurimman kuusen kaatamisella saunan takaa. Kaivurilla jykevää puuta ohjeistettiin haluttuun suuntaan, mutta natura-alue koki projektissa jälleen kovia.

Pintamaan kuorinta paljasti saunan alta yllättävän syvän kallionkolon. Monttu sijaitsee suoraan saunatuvan alla, ja sinne valunut vesi ei pääse mitään kautta pois kallion kolosta. Päätimme kaivinkoneurakoitsijan kanssa räjäyttää poteron toinen pää auki, jotta ojaan saadaan luontainen kaato. Näin saunan alle mahdollisesti valuva vesi tulee sieltä myös pois. Ojan pohjalle laitettiin vielä salaojaputki varmistamaan saunan alustan kuivana pysyminen. Hieman jännittää ajatus ojasta rakennuksen alla, mutta onneksi vedellä on luontainen taipumus pyrkiä mäkeä alaspäin.

Saunan pohjan toteuttamistapa oli ollut aiemmin vielä vähän auki. Oli päätetty, että perustukseksi tehdään maanvarainen laatta, mutta tekotapaa ei oltu päätetty. Projektin vastaavan mestarin kanssa yhdessä todettiin saunan pohjan kalliomaa niin epätasaiseksi, että järkevintä on tehdä valettu betonisokkeli suoraan kalliolle. Harkkoperustusta varten kalliolle olisi pitänyt ajaa todella paljon soraa, ja tuo olisi nostanut saunan lattiatason liian ylös. Nyt pyritään saamaan meren puoleinen terassi samaan korkoon saunan edessä olevan kallion kanssa.

Saunan takapihaa nostettiin noin metrin verran tuomalla tontille kymmenkunta kuormaa joutomaata. Tällä saatiin aikaan tie, jota pitkin ainakin teoriassa pääsee saunalle myös kuorma-autokalustolla. Myös jätevesisäiliö ja viemäriputket saatiin hyvin suojaan riittävän syvälle maan alle, eikä tarvittu suuria räjäytystöitä. Melko jyrkkä mäki saunalle edelleen menee, mutta tie helpottaa rakennustoimintaa.  Päärakennushan sitten joskus tulee nyt tehdyn tien päälle, tuolloin kun saunalle ei enää tarvita autotietä.

Kelluva laituri

Laituriosan rungon tein 2×5 tuumaisesta painekyllästetystä lankusta. Muoviponttooneissa hieman nuukailin, ja ostin Rautiasta edulliset Jysky – perusponttoonit, joiden kantavuus on 200 kg / ponttooni. Näitä laituriin mitoitin 5 kpl. Kaksi siihen nurkkaan, jonka päällä laiturin kulkusilta makaa, muihin kulmiin tuli yksi ponttooni. EPS – täytteiset ponttoonit olisivat olleet uppoamattomat, mutta myös tuplasti kalliimmat. Rannassa on reilu metri vettä, joten ei laituri upotessaankaan kauas katoa.

Kelluva osa on 2 x 4 metrinen ja kulkusilta 5 metriä pitkä sekä metrin leveä. Kaikki laituritarvikkeet (uimatikkaat, ketjut, kiinnikkeet, ankkuripainot, maakiilat, pollarit, törmärit jne) otin Suomen Laiturikaupasta. Erinomaista palvelua, suosittelen. Rungon kasasin 6×120 rosteriruuveilla ja ruostumattomilla kulmaraudoilla. Ponttoonit kiinnitin 8×80 ruostumattomilla täkkipulteilla. Kansilautana käytin samaa 28×125 painekyllästettyä kuin kallioterassissakin.

Kelluva osa ankkuroitiin ”ulapan” puolelta kahdella 180 kg:n betonipainolla. Rannan puolelta laituri kiinnitettiin kallioon sinkityn ketjun avulla. Kuvassa paikallaan on vielä väliaikaisnaru. Kulkusilta on saranoitu kallioon kiinnitettyyn ja 100 x 100 mm parrusta tehtyyn maatukeen. Uimaportaat ovat kipattavaa mallia, eli ne saa nostettua pois vedestä, jottei levä tartu askelmiin.

Ponttoonien asemointi onnistui erinomaisesti, sillä kuormaamattomana laituri kelluu suorassa. Se on vakaa, ja reunalaudoitus on riittävän paljon veden pinnan yläpuolella. Laiturin kantavuus voisi olla parempikin. Kaksi raavasta miestä vielä pystyy seisomaan reunalla kuivin jaloin, mutta kolmas aikaansaa varpaiden kastumisen koko porukalle.

Kaiken kaikkiaan laituriin, rantaterassiin, portaisiin ja kulkusiltaan meni rahaa hieman päälle 3000 euroa. Valmislaituri asennettuna (pelkkä kelluva osa ja kulkusilta) olisi maksanut suurinpiirtein saman. Tunteja en laskenut, mutta reilu kuukauden ajan kävin näitä näpertelemässä iltaisin ja viikonloppuisin, välillä muutaman ystävänkin avustuksella.

 

Rantaterassin runko

Kalliolle sijoittuvan rantaterassin runkomateriaaliksi suunnittelin aluksi haponkestävää terästä. Meriveden korkeuden ollessa nollatasossa tai alempana, runko tulee pysymään  kuivana, mutta vedenpinnan ollessa korkeammalla, osa rungosta tulee olemaan vedessä. Haponkestävä teräs osoittautui kuitenkin sen verran arvokkaaksi, että oli tyydyttävä ruostumattomaan teräkseen. Kestää sekin aikansa. Päätöstä helpotti oleellisesti se, että löysin Tori.fi:stä käyttämätöntä 40x20x3 mm rosteriprofiilia erittäin edulliseen hintaan.

Ruostumattomasta teräsprofiilista tehtiin kannattimet varsinaiselle terassin rungolle. Paikalleen hitsatut profiilit kiinnitettiin 2-komponenttisella ankkurointimassalla kallioon ”liimatuilla” ruostumattomilla kierretangon pätkillä. Ankkurointimassa on pätevän oloista tavaraa. Testasin liimauksen pitävyyttä: 8 mm kierretanko menee poikki ennen kuin kiinnitys kalliosta pettää. Samalla massalla kiinnitin myös kuvissa näkyvät pilarikengät. Vesialue tontin edustalla on järvimäinen, joten laiturin kiinnityksen mitoituksessa ei tarvinnut ottaa huomioon mahdollista jään liikettä laiturin alla.

Poikittaisprofiileihin hitsattiin 80 mm:n pystykiinnikkeet, johon 48×96 mm painekyllästetyt terassin runkopuut kiinnitettiin rosteriruuvein. Rosterin ja painekyllästetyn puutavaran kanssa on tärkeää käyttää vain ruostumattomia ruuveja ja pultteja, jottei synny galvaanista korroosiota.

20150530_180604

Rantaterassin korko mitoitettiin noin metri keskivedenkorkeutta ylemmäksi. Vesi voi joskus nousta tuotakin korkeammalle, mutta ei likikään joka vuosi. Rungon asemoinnissa tasolaser oli todella näppärä apuväline.

Terassilla päätettiin lopulta peittää ruma rantakallion kolo kokonaan. Eli rungosta tuli jonkin verran suunniteltua suurempi, halpaa runkomateriaalia kun piti hamstrata hieman tarvetta enemmän…

 

Laiturin paikka auringossa

Joulukuussa, kun tonttia ostateltiin, oli synkkää ja pimeää. Rannan suunta, lähes suoraan pohjoiseen, ounasteli varjoisaa ja jopa pimeääkin saunan paikkaa, mutta luoteeseen avautuva rinne antoi toiveen, että ilta-auringosta päästäisiin nauttimaan keskikesällä.

Tänään töiden jälkeen toin kuorma-autolla kuorman kyllästettyä puutavaraa konttivarastoon sekä mittailin laiturin lopullista sijaintia rantaan. Kaunis, keväinen ilta-aurinko paistoi rantaan todella maukkaasti. Ehkei tämä niin pimeä paikka olekaan miltä talvella näytti. Merivesi muuten on tähän aikaan vuodesta todella kirkasta.

Rakennushomma aloitetaan luonnollisesti rannasta. Eli rakennuslupaa (hakemusta ei ole vielä jätetty) odotellessa on tarkoitus naputella rantaan laituri, sekä jonkinlainen puinen kulkuväylä rannasta saunalle. Kysyin tarjouksen valmiista 2 x 4 metrisestä muoviponttoonilaiturista, mutta nopean kalkulaation jälkeen totesin itse tekemällä pääseväni tuntipalkoille. Aivan vesirajaan tehdään kallion kiinnitetty ranta-terassi, johon kelluvan laiturin kulkusilta kiinnitetään. Alla pikainen skissi aiheesta. Tästä huomaa, ettei ole CAD kursseja turhaa käyty 😀laituri_paikka

Haaveita toteuttamassa

Tämä projekti sai alkunsa jo kesällä 2012, kun aloimme rouvan kanssa puoliksi leikillämme kiertelemään läpi myynnissä olevia merenrantatontteja. Kaukaisena haaveena meillä oli vaihtaa nykyinen noin 20 vuotta vanha omakotitalo pienempään rivitalo – tai kerrostaloasuntoon, ja tehdä rantatontille talviasuttava kakkosasunto. Rouvalla opettajana on pitkät kesälomat, joten haussa oli tontti, josta mulla olisi kohtuullinen työmatka.

Pitkään näytti siltä, että tontit tai vanhat mökit hyvien liikenneyhteyksien varrella ovat meidän tavoittamattomissa, kunnes joulukuussa 2014 tuli myyntiin tontti Uudenkaupungin Lepäisillä. Tämä tontti oli ollut hetken myynnissä jo kesällä 2013, ja tuolloin kävin pari kertaa paikkaa katsomassakin, mutta tuolloin hintapyynti oli meille liian korkea. Nyt pyyntihintakin oli pudonnut mahdollisuuksien rajalle ja soitto kiinteistövälittäjälle paljasti, että myyjällä oli hieman kiire päästä eroon paikasta. Tarjouksemme hyväksyttiin viikko ennen joulua ja kaupat tehtiin vuoden vaihteessa.

Vajaan 7000 neliön tontilla on 80 – luvun lopulla hyväksytty rantakaava, joka mahdollistaa vapaa-ajan asunnon, saunan ja varaston rakentamisen. Kokonaiskerrosala 100 m2. Sähkö, yksityisen vesiosuuskunnan vesijohto ja paineviemäri kulkee tontin rajalla. Tontti rajoittuu asfaltoituun tiehen ja matkaa Uudenkaupungin keskustaan on noin 15 km.

Luoteeseen avautuvalla kalliotontilla on rantaviivaa noin 40 metriä. Hoitamatonta puustoa on reilusti. Pääsääntöisesti rannassa on kitukasvuisia mäntyjä ja ylempänä vanhoja suuria kuusia. Tontille on naapurin kanssa yhteinen tie, joten ihan nollasta ei tarvitse aloittaa.

Olen koko vuoden ajan suunnitellut perustavani raksablogin hieman erilaisella näkökulmalla. Nettihän on täynnä hienoja rakennusprojektikertomuksia, joissa pääsääntöisesti keskitytään skandinaavisen tyylikkääseen sisustukseen, kaakeleiden valintaan ja Kukkapuron Karusellituolista haaveiluun. Näitä asioita satavarmasti käsitellään myös villavohlu – blogissa, mutta hartiapankkirakentaja – insinöörin näkökulmasta. Kiinnosti se sitten jotakuta tai ei 😀

Blogia aloitettaessa (6.2.2016) projekti on siis edennyt jo reilun vuoden päivät. Varsin hyvin olemme edenneet, mutta ajatuksena on kertoa menneen vuoden tapahtumista tasaiseen tahtiin tässä blogissa ja päästä jossain vaiheessa ”live – tilanteeseen”.