Rakennuslupadokumentit toimitettiin kaupungin rakennusvalvontaan jo kesäkuun alussa, mutta naapurien kuulemisen dokumentoinnissa oli pieniä hankaluuksia. Lausunto tarvittiin viideltä maanomistajalta, joiden kiinni saaminen muodostautui oletettua vaivalloisemmaksi. Mitään ongelmia ei itse asian suhteen ollut, mutta aikataulujen yhdistäminen allekirjoitusten saamiseksi oli haasteellista. Lopulta kaupunki hyväksyi sähköpostilausunnon yhdeltä naapurilta. Pisteet siitä. Olisihan tässä toki ollut koko kevät aikaa hoitaa asia kuntoon, joten lessons learned jatkoprojektiin tästä itselle.

Nyt kuitenkin kaikki liput ja laput on kaupungilla, ja päätöksen pitäisi tulla vielä ennen virastojen kesälomille siirtymistä. Itse lupaprosessista toki voisi kirjoittaa paljonkin, mutta uskotaan ja toivotaan, että Suomen hallitusohjelmassa mainittu ”normien purkutalkoot” puree myös rakennuspuolelle. Pienen rantasaunan rakentamiseen vaaditaan pienen armeijan verran erilaisia suunnittelijoita, suunnitelmia, tutkimuksia, vastaavia ja mestareita, vaikka rakennuttaja kuitenkin lopulta päävastuussa on koko touhusta. Ei ihme, että rakentaminen on kallista.

Avara luonto sarja jatkuu: Toin juhannusaskareita varten tänään tontille lisää laiturin rakennustarvikkeita. Rahtihommien jälkeen juhannusvapaan kunniaksi otin virvelin kontista, avasin oluen ja nautin rantakalliolla sateisesta kesästä. Muutamaa heittoa myöhemmin noin 3 kg hauki nappasi koukkuun. Eikä mulla tietenkään mitään haavia, kalapappia, puukkoa tms. kalastusrekvisiittaa ollu saatavilla kun piti kala ylös nostaa. No vedin saaliin rantakalliolle ja tainnutin merten pedon kakkosnelosen pätkällä. Anoppi pisti hauen pannulle runsaan rasva- ja suolalisukkeen kera.

Oli muuten hyvää – ensimmäinen kala omasta rannasta.