Ulko-ovet ja terassin seinät

Laatoitushommien päätteeksi, pari viikkoa sitten, vietiin rannalle Volvo – kuormallinen materiaalia autotallivarastosta, mm. palju, ulko-ovet, terassin takka ja kiuas. Ei raksaprojektista tulisi mitään ilman kuorma-autoa ja takalaitanosturia.

image

image

Isän kanssa asennettiin ovet paikalleen,  ja saumaus- / mikrosementtihommien välissä naputtelin terassin seinien laudoituksen valmiiksi. Kohta pääsee sähkömies kytkemään sähkökalusteet paikalleen.

image

image

image

Meriveden korkeus on koko kevään ollut 10 – 30 senttiä miinuksella. Toissapäivänä tuli kuitenkin ennätys. Laituri makaa mutalikossa. Pinta lienee noin 60 – 70 cm normivedenpintaa alempana. Ruoppaushommia kyselin joku aika sitten. Onneksi se vaikuttaa varsin järkihintaiselle touhulle.

image

image

Joutsenperhe onkin aloitellut jo ruoppausprojektia. Eivät ainakaan toistaiseksi ole tulleet maksua kyselemään vesikasvien juurien repimisestä.

Saunan rakennuslupa – Check

Uudenkaupungin virkamieskoneisto toimi nopeasti ja saimme rakennusluvan hyväksyttynä ennen virastojen kesälomien alkua. Viimeisenä työpäivänään vielä mittaustoimiston teknikko kävi merkkaamassa saunan nurkat tontille. Kaikkia nurkkakeppejä varten oli porattu reikä kallioon, joten merkkien katoamista kaivinkoneen työskentelyn aikana ei tarvinnut pelätä.

Heinäkuun toistaiseksi kauneimman kesäpäivän kunniaksi pistin puut nurin saunan kohdalta ja mittailin nurkkien korkoja. Kallion korkein kohta jää katetun terassin alle, ja päätyjen välinen korkeusero on hieman vajaa metri. Jonkin verran täyttömaata tullaan tarvitsemaan saunan puoleiseen päätyyn.

Laiturin valmistuttua iski aivan mahdoton venekuume. Pakkohan se on laiturissa vene olla. Rouva oli asiasta täysin samaa mieltä 😀

20150703_212050

Jahti ilta-auringossa

Kalannista löytyi kohtuuhintainen ja hyväkuntoinen vanha Busteri. Tällä on hyvä maakravun harjoitella merielämää.

Kelluva laituri

Laituriosan rungon tein 2×5 tuumaisesta painekyllästetystä lankusta. Muoviponttooneissa hieman nuukailin, ja ostin Rautiasta edulliset Jysky – perusponttoonit, joiden kantavuus on 200 kg / ponttooni. Näitä laituriin mitoitin 5 kpl. Kaksi siihen nurkkaan, jonka päällä laiturin kulkusilta makaa, muihin kulmiin tuli yksi ponttooni. EPS – täytteiset ponttoonit olisivat olleet uppoamattomat, mutta myös tuplasti kalliimmat. Rannassa on reilu metri vettä, joten ei laituri upotessaankaan kauas katoa.

Kelluva osa on 2 x 4 metrinen ja kulkusilta 5 metriä pitkä sekä metrin leveä. Kaikki laituritarvikkeet (uimatikkaat, ketjut, kiinnikkeet, ankkuripainot, maakiilat, pollarit, törmärit jne) otin Suomen Laiturikaupasta. Erinomaista palvelua, suosittelen. Rungon kasasin 6×120 rosteriruuveilla ja ruostumattomilla kulmaraudoilla. Ponttoonit kiinnitin 8×80 ruostumattomilla täkkipulteilla. Kansilautana käytin samaa 28×125 painekyllästettyä kuin kallioterassissakin.

Kelluva osa ankkuroitiin ”ulapan” puolelta kahdella 180 kg:n betonipainolla. Rannan puolelta laituri kiinnitettiin kallioon sinkityn ketjun avulla. Kuvassa paikallaan on vielä väliaikaisnaru. Kulkusilta on saranoitu kallioon kiinnitettyyn ja 100 x 100 mm parrusta tehtyyn maatukeen. Uimaportaat ovat kipattavaa mallia, eli ne saa nostettua pois vedestä, jottei levä tartu askelmiin.

Ponttoonien asemointi onnistui erinomaisesti, sillä kuormaamattomana laituri kelluu suorassa. Se on vakaa, ja reunalaudoitus on riittävän paljon veden pinnan yläpuolella. Laiturin kantavuus voisi olla parempikin. Kaksi raavasta miestä vielä pystyy seisomaan reunalla kuivin jaloin, mutta kolmas aikaansaa varpaiden kastumisen koko porukalle.

Kaiken kaikkiaan laituriin, rantaterassiin, portaisiin ja kulkusiltaan meni rahaa hieman päälle 3000 euroa. Valmislaituri asennettuna (pelkkä kelluva osa ja kulkusilta) olisi maksanut suurinpiirtein saman. Tunteja en laskenut, mutta reilu kuukauden ajan kävin näitä näpertelemässä iltaisin ja viikonloppuisin, välillä muutaman ystävänkin avustuksella.

 

Rakennuslupapaperit valmiit

Rakennuslupadokumentit toimitettiin kaupungin rakennusvalvontaan jo kesäkuun alussa, mutta naapurien kuulemisen dokumentoinnissa oli pieniä hankaluuksia. Lausunto tarvittiin viideltä maanomistajalta, joiden kiinni saaminen muodostautui oletettua vaivalloisemmaksi. Mitään ongelmia ei itse asian suhteen ollut, mutta aikataulujen yhdistäminen allekirjoitusten saamiseksi oli haasteellista. Lopulta kaupunki hyväksyi sähköpostilausunnon yhdeltä naapurilta. Pisteet siitä. Olisihan tässä toki ollut koko kevät aikaa hoitaa asia kuntoon, joten lessons learned jatkoprojektiin tästä itselle.

Nyt kuitenkin kaikki liput ja laput on kaupungilla, ja päätöksen pitäisi tulla vielä ennen virastojen kesälomille siirtymistä. Itse lupaprosessista toki voisi kirjoittaa paljonkin, mutta uskotaan ja toivotaan, että Suomen hallitusohjelmassa mainittu ”normien purkutalkoot” puree myös rakennuspuolelle. Pienen rantasaunan rakentamiseen vaaditaan pienen armeijan verran erilaisia suunnittelijoita, suunnitelmia, tutkimuksia, vastaavia ja mestareita, vaikka rakennuttaja kuitenkin lopulta päävastuussa on koko touhusta. Ei ihme, että rakentaminen on kallista.

Avara luonto sarja jatkuu: Toin juhannusaskareita varten tänään tontille lisää laiturin rakennustarvikkeita. Rahtihommien jälkeen juhannusvapaan kunniaksi otin virvelin kontista, avasin oluen ja nautin rantakalliolla sateisesta kesästä. Muutamaa heittoa myöhemmin noin 3 kg hauki nappasi koukkuun. Eikä mulla tietenkään mitään haavia, kalapappia, puukkoa tms. kalastusrekvisiittaa ollu saatavilla kun piti kala ylös nostaa. No vedin saaliin rantakalliolle ja tainnutin merten pedon kakkosnelosen pätkällä. Anoppi pisti hauen pannulle runsaan rasva- ja suolalisukkeen kera.

Oli muuten hyvää – ensimmäinen kala omasta rannasta.

 

Rannan portaat ja kulkuväylä

Portaiden ja kulkuväylän runkopuut kiinnitin kallioon pilarikenkien avulla. Kengät liimasin samalla ankkurointimassalla kuin terassin kiinnikkeetkin. Sinkityn pilarikengän ja painekyllästetyn lankun väliin laitoin palan sokkelikaistaa korroosiota estämään. Runkopuuna käytin kakkosnelosta (48 x 98 mm) lankkua. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut käyttää viiden tai jopa kuuden tuuman runkopuuta, niin olisi säästynyt vähemmillä kalliokiinnityksillä. Nuo olivat perin työläitä saada oikeaan korkoonsa ja kiinnikkeistä kertyi varsin paljon hintaakin.

Portaiden mitoitusohjeita netistä löytyy paljonkin. Pari viikkoa kävelin töissä teräsmitta taskussa ja tutkin sekä testailin erilaisia portaita. Jalka huomaa jo sentin eron portaiden nousussa. Jos nousun ja etenemän suhde on väärä, on portaita outo kävellä. Kannattaa siis noudattaa ”standardeja”. Rantakallion muodon takia terassille laskeutuvien portaiden etenemän ja nousun suhde ei ole aivan optimi, mutta normien sisällä.

 

Eli 12 porrasta, 150 mm nousulla ja 3220 mm etenemällä. Portaisiin ostin 98 mm leveää terassilautaa ja asensin sen isolla raolla, jotteivät portaat olisi liukkaat. Mene ja tiedä onko tuolla sitten lopulta mitään merkitystä, mutta tällaiset niistä sitten tuli. Kaiteet tehdään joskus myöhemmin.

 

 

 

Rantaterassin kansi

Laiturin ja kulkusillan pintamateriaalia pohdittiin kauan. Siperian lehtikuusen luonnollinen harmaantuminen viehätti, ja se olisi soveltunut erinomaisesti kalliomaisemaan. Toisaalta kelluvan laiturin pintaan muutamat eri lähteet suosittelivat mieluummin painekyllästettyä puutavaraa kuin lehtikuusta. Kyselin pari tarjousta lehtikuusesta. 145mm leveän terassilaudan hinta pyöri 4 euron paikkeilla metriltä. Lopulta erinomainen Rautian tarjous 28 x 125 ruskeasta painekyllästetystä terassilaudasta (1,70 eur / m) helpotti päätöstä, joten laituri, rantaterassi ja kulkusilta päätettiin tehdä kyllästetystä puutavarasta.

Askartelin rantaterassin kantta pari iltaa. Terassilautaa kului vajaa 200 metriä. Rakotulkkina käytin 5 mm poranterää ja kiinnitysruuvit ovat ruostumatonta terästä. Kallioon rajoittuvat laudat katkaisin jiirisirkkelillä sopivaan kulmaan. Tässä hyvänä apuvälineenä toimi siirtokulma. Meren puolella jätin lautojen päät suosiolla muutaman sentin pitkäksi ja lopuksi tasasin reunat käsisirkkelillä ohjurilautaa vasten. Mun mielestä tuli aika hyvä.

DeWaltin akkukäyttöinen käsisirkkeli on kyllä kaiken kaikkiaan ihana laite. Akkua tuo vie varsin reippaasti, mutta erittäin näppärä vehje monessa hommassa.

20150531_174942

Avara luonto osiossa todettakoon, että joutsenta ei tuntunut sirkkelöinti paljon häiritsevän. Puolisukeltaja viihtyi rannan läheisyydessä koko illan metelöinnistä huolimatta.

Rantaterassin runko

Kalliolle sijoittuvan rantaterassin runkomateriaaliksi suunnittelin aluksi haponkestävää terästä. Meriveden korkeuden ollessa nollatasossa tai alempana, runko tulee pysymään  kuivana, mutta vedenpinnan ollessa korkeammalla, osa rungosta tulee olemaan vedessä. Haponkestävä teräs osoittautui kuitenkin sen verran arvokkaaksi, että oli tyydyttävä ruostumattomaan teräkseen. Kestää sekin aikansa. Päätöstä helpotti oleellisesti se, että löysin Tori.fi:stä käyttämätöntä 40x20x3 mm rosteriprofiilia erittäin edulliseen hintaan.

Ruostumattomasta teräsprofiilista tehtiin kannattimet varsinaiselle terassin rungolle. Paikalleen hitsatut profiilit kiinnitettiin 2-komponenttisella ankkurointimassalla kallioon ”liimatuilla” ruostumattomilla kierretangon pätkillä. Ankkurointimassa on pätevän oloista tavaraa. Testasin liimauksen pitävyyttä: 8 mm kierretanko menee poikki ennen kuin kiinnitys kalliosta pettää. Samalla massalla kiinnitin myös kuvissa näkyvät pilarikengät. Vesialue tontin edustalla on järvimäinen, joten laiturin kiinnityksen mitoituksessa ei tarvinnut ottaa huomioon mahdollista jään liikettä laiturin alla.

Poikittaisprofiileihin hitsattiin 80 mm:n pystykiinnikkeet, johon 48×96 mm painekyllästetyt terassin runkopuut kiinnitettiin rosteriruuvein. Rosterin ja painekyllästetyn puutavaran kanssa on tärkeää käyttää vain ruostumattomia ruuveja ja pultteja, jottei synny galvaanista korroosiota.

20150530_180604

Rantaterassin korko mitoitettiin noin metri keskivedenkorkeutta ylemmäksi. Vesi voi joskus nousta tuotakin korkeammalle, mutta ei likikään joka vuosi. Rungon asemoinnissa tasolaser oli todella näppärä apuväline.

Terassilla päätettiin lopulta peittää ruma rantakallion kolo kokonaan. Eli rungosta tuli jonkin verran suunniteltua suurempi, halpaa runkomateriaalia kun piti hamstrata hieman tarvetta enemmän…

 

Laiturin paikka auringossa

Joulukuussa, kun tonttia ostateltiin, oli synkkää ja pimeää. Rannan suunta, lähes suoraan pohjoiseen, ounasteli varjoisaa ja jopa pimeääkin saunan paikkaa, mutta luoteeseen avautuva rinne antoi toiveen, että ilta-auringosta päästäisiin nauttimaan keskikesällä.

Tänään töiden jälkeen toin kuorma-autolla kuorman kyllästettyä puutavaraa konttivarastoon sekä mittailin laiturin lopullista sijaintia rantaan. Kaunis, keväinen ilta-aurinko paistoi rantaan todella maukkaasti. Ehkei tämä niin pimeä paikka olekaan miltä talvella näytti. Merivesi muuten on tähän aikaan vuodesta todella kirkasta.

Rakennushomma aloitetaan luonnollisesti rannasta. Eli rakennuslupaa (hakemusta ei ole vielä jätetty) odotellessa on tarkoitus naputella rantaan laituri, sekä jonkinlainen puinen kulkuväylä rannasta saunalle. Kysyin tarjouksen valmiista 2 x 4 metrisestä muoviponttoonilaiturista, mutta nopean kalkulaation jälkeen totesin itse tekemällä pääseväni tuntipalkoille. Aivan vesirajaan tehdään kallion kiinnitetty ranta-terassi, johon kelluvan laiturin kulkusilta kiinnitetään. Alla pikainen skissi aiheesta. Tästä huomaa, ettei ole CAD kursseja turhaa käyty 😀laituri_paikka