Kiuas vatulointi päätöksessään

Saunan kiukaan valintaa on mietitty keväästä saakka. Lähes alusta saakka on ollut selvää, että rantasauna toteutetaan, ehkä hieman yleisestä ajatuksesta poiketen, sähkökiukaalla. Rantasaunan koko (max 25 kerrosneliötä) vaatii tehokasta tilan käyttöä, ja puukiukaiden suojaetäisyydet ovat paljon suuremmat sähkökiukaisiin verrattuna. Rantasaunan on tarkoitus olla tontin ainoa sauna myös päärakennuksen toteuttamisen jälkeen, joten talvipakkasella on mukava napsauttaa kiuas lämpenemään päärakennusesta käsin. Sähkökiukaissa kehitys on mennyt selkeästi parempaan suuntaan perus leivänpaahtimista, joita kerrostalosaunojen seinillä nähdään, joten löylyjen laadustakaan tuskin joutuu tinkimään.

Kiukaan vaatimukset:

  • Saunan koko ja isot lasipinnat edellyttävät sähkökiukaalta yli 10 kW tehon.
  • Lauteisiin integroitu kiuas vaatii erillisen ohjainlaitteen
  • Etäohjausmahdollisuus
  • Saunabudjettiin määrittelin kiukaan hinnaksi keväällä 1000 eur

Lisäksi toki ohjauskeskuksen ja kiukaan ulkonäöllekin oli tiettyjä vaateita. Joidenkin kiuasvalmistajien ohjaimet ovat aivan käsittämättömän rumia.

Käytin paljon aikaa ja vaivaa kiuashomman selvittämiseen. Valinnanvaraa budjettikehyksen sisällä oli vaikka kuinka paljon, jos etäohjaus jätettiin pois. Todella monella valmistajalla etäohjaus vaatii jonkin lisälaitteen,  joka nosti kiukaan hintaa varsin usein yli 30 %. Se taas vei lähes kaikkien kiukaiden hinnan pitkälle toiselle tuhannelle. Etäohjauksia käytetään usein taloyhtiöissä, joten niiltä saanee hyvän katteen lisäoptioille.

Useilla kevään ja kesän messuilla ihastelimme rouvan kanssa Tulikiven tyylikkäitä kiukaita, ja varsinkin iPad – henkistä kosketusnäyttöistä ohjainlaitetta. Ohjauskeskuksessa on etäohjaus, ja KNX talo-automatiikka optiot vakiona, ja kiukauden design kaikissa malleissa on modernin tyylikäs. Lisäksi erillinen kivitilan lämpötunnistin antaa mahdollisuuden säätää löylyn terävyyttä. Ainoa ongelma noissa kiukaissa on hinta, joka ei ole lähelläkään budjetoitua summaa.

Olimme lähes jo jättämässä etäohjausoption pois kiuasspekseistä, mutta lopulta pitkällisen pohdinnan ja kohtuullisen hyvän syystarjouksen myötä päädyimme Tulikiven Tuisku malliin. Vuolukivipintainen kiuas sopii rakennuksen muihin materiaalivalintoihin ja ympäröivään kalliomaastoon ja ohjauskeskuksen voi sijoittaa huoletta ihan näkyvällekin paikalle. (budjettikuri löystyy…)

Saunan katon rakenteet (ja vähän jupinaa rakennuslupajärjestelmästä)

Rakennesuunnittelijan mukaan näin pieneen aumakattoiseen rakennukseen ei kannattanut tilata tehdastekoisia kattotuoleja, koska päätyjen kannatukset olisi joka tapauksessa pitänyt tehdä paikan päällä. Näin ollen katon rakentaminen aloitettiin kiinnittämällä seinien päälle 48 x 196 mm (kyllä kahdeksan tuumaiset lankut!) välikattovasat. Vasojen päälle tehtiin 48 x 98 mm lankusta harjaa kannatteleva ristikkorakenne. Varsinaiset kattovasat ovat viisituumaista T24 luokiteltua kuusta (48 x 123 mm). Terassin ylitysten kohdalle tulee liimapalkit, joita ei vielä saatu liimapuutehtaalta. Ne on onneksi luvattu huomiseksi.

Kattorakenteessa on satoja palkkikenkiä ja kulmarautoja. Jokainen piti ohjeen mukaan naulata täyteen ankkurinauloin. Rakennekuvat nähtyään päätimpuri (siis isäni) oli käynyt ostamassa BEX BS1 ankkurinaulaimen. Laite ei ole kaikkein halvin naulapyssy, mutta äkkiä arvioituna se säästi työaikaa projektissa ainakin yhden kokonaisen työpäivän, jollei enemmänkin. Suosittelen lämpimästi – käsin ankkurinaulojen hakkaaminen on perin inhottavaa hommaa.

Kuten luonnoskuvista muistamme, räystäisiin tulee varsin massiiviset kotelot, joten seinien kohdalta kattovasoja nostettiin noin 300 mm ylöspäin erillisen rakenteen avulla. Näin katon kaltevuudeksi muodostuu noin 8 astetta. Rouvan isä lupasi käydä piirtämässä katolle nuolet, jotta vesi tietää, mihin suuntaan kuuluu harjalta lähteä.

Koko kattorakenne vaikuttaa todella vahvasti ylimitoitetulta. Lumikuormaakaan Länsirannikolla ei juurikaan ole.  Yritinkin aiheesta hieman neuvotella rakennesuunnittelijan kanssa, mutta tuloksetta. Teki mieli kaivella vanhat lujuusopin oppikirjat esiin, ja laskea mitä varmuuskerrointa rakenteessa on käytetty, mutta ei onneksi ollut aikaa.

Tässä konkretisoituukin suomalainen voimassaoleva rakennuslupajärjestelmä. Virkamiehet siirtävät vastuun ja vaativat asiantuntijoiden tekemiä suunnitelmia sekä ammattilaisten työmaavalvontaa. Suunnittelijat sitten mitoittavat rakenteet vähintäänkin varman päälle ja valvojat vastaavat, että kaikki tehdään suunnitelmien ja materiaalivalmistajien ”pomminvarmojen” ohjeiden mukaisesti. Rakentaja / rakennuttaja lopulta maksaa maksaa koko lystin ja on vastuussa kokonaisuudesta. Tähän kun vielä lisätään asuinrakennusten energiatehokkuus vaateet, niin soppa on valmis.

 

Sähkö- ja vesiliittymiä

Kyselin saunatarjouksia odotellessa vesi-, viemäri- ja sähköliittymien hintoja. Alueella on yksityinen Lyökin ja Lepäisten vesi- ja paineviemäriosuuskunta, joten viemäröinti vaatii umpisäiliön lisäksi paineviemäripumppaamon toimiakseen. Pumppaamo nostaa kustannuksia, muuta viemäriliittymä on kuitenkin ainoa järkevä vaihtoehto, koska 95 % tontin pinta-alasta on kalliota. Oman imeytyskentän toteuttaminen ei ole käytännössä mahdollista.

Ennen tontin hankintaa selvittelin, että kaikki kunnallistekniikka löytyy läheltä, joten olettamuksena oli varsin helppo (lue järkihintainen) kytkentä. Kuitenkin vaikuttaa, että liittymiin saa varata yli 20 tuhatta euroa, joten kunnallistekniikka haukkaa todella ison siivun rantasaunan kokonaisbudjetista. Ja näitä on turha yrittää kilpailuttaa. Ollaan siis ensimmäisessä ”ota tai jätä” tilanteessa tähän projektiin liittyen.

Hetken kävi jopa mielessä vaihtoehto, jossa sauna olisi rakennettu toistaiseksi vain kantoveden varaan. Vesi-/viemäriverkkoon kytkeminen olisi tuossa skenariossa suoritettu vasta päärakennuksen kanssa samaan aikaan, mutta eipä siinäkään taida järkeä olla. Lisätään bujettiin nollia. Päärakennuksen hinnastahan se on sitten pois.