Kelluva laituri

Laituriosan rungon tein 2×5 tuumaisesta painekyllästetystä lankusta. Muoviponttooneissa hieman nuukailin, ja ostin Rautiasta edulliset Jysky – perusponttoonit, joiden kantavuus on 200 kg / ponttooni. Näitä laituriin mitoitin 5 kpl. Kaksi siihen nurkkaan, jonka päällä laiturin kulkusilta makaa, muihin kulmiin tuli yksi ponttooni. EPS – täytteiset ponttoonit olisivat olleet uppoamattomat, mutta myös tuplasti kalliimmat. Rannassa on reilu metri vettä, joten ei laituri upotessaankaan kauas katoa.

Kelluva osa on 2 x 4 metrinen ja kulkusilta 5 metriä pitkä sekä metrin leveä. Kaikki laituritarvikkeet (uimatikkaat, ketjut, kiinnikkeet, ankkuripainot, maakiilat, pollarit, törmärit jne) otin Suomen Laiturikaupasta. Erinomaista palvelua, suosittelen. Rungon kasasin 6×120 rosteriruuveilla ja ruostumattomilla kulmaraudoilla. Ponttoonit kiinnitin 8×80 ruostumattomilla täkkipulteilla. Kansilautana käytin samaa 28×125 painekyllästettyä kuin kallioterassissakin.

Kelluva osa ankkuroitiin ”ulapan” puolelta kahdella 180 kg:n betonipainolla. Rannan puolelta laituri kiinnitettiin kallioon sinkityn ketjun avulla. Kuvassa paikallaan on vielä väliaikaisnaru. Kulkusilta on saranoitu kallioon kiinnitettyyn ja 100 x 100 mm parrusta tehtyyn maatukeen. Uimaportaat ovat kipattavaa mallia, eli ne saa nostettua pois vedestä, jottei levä tartu askelmiin.

Ponttoonien asemointi onnistui erinomaisesti, sillä kuormaamattomana laituri kelluu suorassa. Se on vakaa, ja reunalaudoitus on riittävän paljon veden pinnan yläpuolella. Laiturin kantavuus voisi olla parempikin. Kaksi raavasta miestä vielä pystyy seisomaan reunalla kuivin jaloin, mutta kolmas aikaansaa varpaiden kastumisen koko porukalle.

Kaiken kaikkiaan laituriin, rantaterassiin, portaisiin ja kulkusiltaan meni rahaa hieman päälle 3000 euroa. Valmislaituri asennettuna (pelkkä kelluva osa ja kulkusilta) olisi maksanut suurinpiirtein saman. Tunteja en laskenut, mutta reilu kuukauden ajan kävin näitä näpertelemässä iltaisin ja viikonloppuisin, välillä muutaman ystävänkin avustuksella.

 

Rakennuslupapaperit valmiit

Rakennuslupadokumentit toimitettiin kaupungin rakennusvalvontaan jo kesäkuun alussa, mutta naapurien kuulemisen dokumentoinnissa oli pieniä hankaluuksia. Lausunto tarvittiin viideltä maanomistajalta, joiden kiinni saaminen muodostautui oletettua vaivalloisemmaksi. Mitään ongelmia ei itse asian suhteen ollut, mutta aikataulujen yhdistäminen allekirjoitusten saamiseksi oli haasteellista. Lopulta kaupunki hyväksyi sähköpostilausunnon yhdeltä naapurilta. Pisteet siitä. Olisihan tässä toki ollut koko kevät aikaa hoitaa asia kuntoon, joten lessons learned jatkoprojektiin tästä itselle.

Nyt kuitenkin kaikki liput ja laput on kaupungilla, ja päätöksen pitäisi tulla vielä ennen virastojen kesälomille siirtymistä. Itse lupaprosessista toki voisi kirjoittaa paljonkin, mutta uskotaan ja toivotaan, että Suomen hallitusohjelmassa mainittu ”normien purkutalkoot” puree myös rakennuspuolelle. Pienen rantasaunan rakentamiseen vaaditaan pienen armeijan verran erilaisia suunnittelijoita, suunnitelmia, tutkimuksia, vastaavia ja mestareita, vaikka rakennuttaja kuitenkin lopulta päävastuussa on koko touhusta. Ei ihme, että rakentaminen on kallista.

Avara luonto sarja jatkuu: Toin juhannusaskareita varten tänään tontille lisää laiturin rakennustarvikkeita. Rahtihommien jälkeen juhannusvapaan kunniaksi otin virvelin kontista, avasin oluen ja nautin rantakalliolla sateisesta kesästä. Muutamaa heittoa myöhemmin noin 3 kg hauki nappasi koukkuun. Eikä mulla tietenkään mitään haavia, kalapappia, puukkoa tms. kalastusrekvisiittaa ollu saatavilla kun piti kala ylös nostaa. No vedin saaliin rantakalliolle ja tainnutin merten pedon kakkosnelosen pätkällä. Anoppi pisti hauen pannulle runsaan rasva- ja suolalisukkeen kera.

Oli muuten hyvää – ensimmäinen kala omasta rannasta.

 

Rannan portaat ja kulkuväylä

Portaiden ja kulkuväylän runkopuut kiinnitin kallioon pilarikenkien avulla. Kengät liimasin samalla ankkurointimassalla kuin terassin kiinnikkeetkin. Sinkityn pilarikengän ja painekyllästetyn lankun väliin laitoin palan sokkelikaistaa korroosiota estämään. Runkopuuna käytin kakkosnelosta (48 x 98 mm) lankkua. Jälkikäteen mietittynä olisi ehkä kannattanut käyttää viiden tai jopa kuuden tuuman runkopuuta, niin olisi säästynyt vähemmillä kalliokiinnityksillä. Nuo olivat perin työläitä saada oikeaan korkoonsa ja kiinnikkeistä kertyi varsin paljon hintaakin.

Portaiden mitoitusohjeita netistä löytyy paljonkin. Pari viikkoa kävelin töissä teräsmitta taskussa ja tutkin sekä testailin erilaisia portaita. Jalka huomaa jo sentin eron portaiden nousussa. Jos nousun ja etenemän suhde on väärä, on portaita outo kävellä. Kannattaa siis noudattaa ”standardeja”. Rantakallion muodon takia terassille laskeutuvien portaiden etenemän ja nousun suhde ei ole aivan optimi, mutta normien sisällä.

 

Eli 12 porrasta, 150 mm nousulla ja 3220 mm etenemällä. Portaisiin ostin 98 mm leveää terassilautaa ja asensin sen isolla raolla, jotteivät portaat olisi liukkaat. Mene ja tiedä onko tuolla sitten lopulta mitään merkitystä, mutta tällaiset niistä sitten tuli. Kaiteet tehdään joskus myöhemmin.